- Landmark of Lullabies -
Assembly`2000 version
Composed by Acumen (aka Milan Kolarovic)
Copyright (c) 2000 Milan Kolarovic
All rights reserved worldwide.
acumen@kolumbus.fi
www.kolumbus.fi/acumen
IRC (on IRCNET servers): #trax, #trax.fi and #Acumen
Mailing address: Milan Kolarovic
Hollontie 59
35320 Hirsila
Finland
Telephone: 050 525 1135 (when dialing from Finland)
+358505251135 (when dialing outside Finland)
--------
--------
This song is my contribution for the
Multichannel competition held at
Assembly`2000 during 3-6th of August.
This song is dedicated to my precious
little doggie called Peggy. For all
the joy and memorable moments she has
given me and my family.
--------
--------
Here are two true stories of dogs and their sensitive
natures, and how we humans come emotionally attached
to these creatures. The text is in finnish language,
read it while you`re listening to the song. You know
what they say, a dog is a man`s best friend!
Story/Tarina 1.
Kun meid.n Martta, rodultaan labradori, haudattiin, oli marraskuinen
p.iv., sellainen kuin sen voi kuvitella ilkeimmill..n. Hautausaattoon
kuului perheenj.senten lis.ksi pari muuta Martan l.hi-ihmist.. Yhdell.,
puolialastomana kotoaan l.hteneell., miespuolisella saattajalla oli
nyrkkeilyhanskat k.dess. ja mummonhuivi korvilla; muuta ei h.n siihen
h.t..n hirve.n s..n suojaksi keksinyt. L.himpien kesken oli p..tetty
ett. Martan tuhka levitet..n Rajasaaren koiraparatiisin rannoille.
Siell. vainaja oli el.m.ns. aikana viett.nyt riemullisimpia hetki..n
j..ll. kirmaillen, kes.ll. uida polskien. N.iss. maisemissa halusimme
n.hd. h.net sielumme silmin vastakin riemuitsemassa. Hautauskynttil.
suostui juuri ja juuri syttym..n kivenmurikan suojissa. Kun Martan
uurna avattiin, jatkoi se tuulen mukana matkaansa taivaisiin.
Kuohuviini pullo kyll. korkattiin, kun se oli kerta mukaan otettu,
ja Martan kunniaksi kilistettiin laseilla kerran. Siell. Martta nyt
joka tapauksessa kirmailee vapaana ja onnellisena, Rajasalmen rannoilla,
siit. me kaikki olemme vakuuttuneita. Jokaisen lemmikin poismenoon
liittyy aina my.s syyllisyyden tunteita ja raskaita mietteit.,
olisiko jonkin asian voinut tehd. toisin. Samanlainen prosessi
siin. l.pik.yd..n kuin poismenneitten l.hi-ihmisten kanssa.
Story/Tarina 2.
Hugo oli Suomen pystykorvan n.k.inen hylki.koira ja sill. tavalla
se tuli meillekin. Olimme tutustuneet tuttavien luona, jonne Hugo
oli ajautunut tuntemattomia teit. usean v.kivaltaisen kodin kautta.
Hugoa oli hakattu p..st..n, ja se oli ..rimm.isen ep.luuloinen ja
raivoisan reaktioaltis. Kun olimme vieraina sen viimeisess. kodissa
se vahti meit. kirsu sentin p..ss. keng.st.. Jos jalkaa liikautti,
se sai hirvitt.v.n hepulin. Ja niin saimme mekin. T.ll.inen Hugo
meid.n piti sittemmin hakea tuttaviemme talon nurkalta sen j.lkeen,
kun lentokent.lt. tuli soitto: Hugo on siell. narussa. Jollette te
hae sit., se n..ntyy sinne janoon. N.in me siis jouduimme yhteen,
Hugo ja kaksistaan el.v. nuoripari. Hugon uudet omistaja ihmiset
olivat nuoria ja siksi alttiita rakastamaan ja k.rsim..n rakkautensa
vuoksi. L.hentymist. tapahtui pikkuhiljaa, luottamus lis..ntyi ja
el.m. vakiintui. Hugon haavat paranivat, ja is.nt.v.ki oppi mihin
kohtaa korvan takana ei sopinut koskea, ellei halunnut Hugon
kulmahampaan reik.. peukalontyveens.. Hugo uskoi vihdoin viimein
pitkien ja tuskallisten vaellusvuosiensa olevan ohi. Se oli lopulta
l.yt.nyt oman paikkansa t.ss. el.m.ss., n.in se kuvitteli. T.ss.
hyv.ss. uskossa sen saattoi joskus jopa tavata hymyilem.st. salaa
itsekseen. Kunnes sitten tapahtui se kohtalon viimeinen, pirullinen
isku. Hugon el.m.n kaikkein suurin katastrofi. Er..n. p.iv.n. sen
em.nt. katosi oudolla tavalla muutamaksi p.iv.ksi. Palatessa sill.
oli syliss..n oudolta tuoksuva nyytti. Kauhun ly.m.n. Hugo teki
tempun, josta kukaan ei koskaan ollut edes uneksinut. Se pomppasi
em.nt.ns. syliin, suoraan sen oudon nyytin p..lle. Nyytist. l.hti
kauhea ..ni, ja niin l.hti em.nn.st. ja is.nn.st.. T.m.n j.lkeen
Hugon el.m. oli pelkk.. alam.ke.. Se vanheni silmiss.. Kahdessa
viikossa sen partakarvat harmaantuivat, sen silm.t sumenivat, ja
silt. meni kuulo. Sitten er..n. aamuna Hugo yll.tti is.nt.ns..
Se tunki t.m.n mukana bussin ovesta sis..n eik. suostunut mill..n
ilveell. pois. Parin pys.kin j.lkeen se kuitenkin poistui - eik.
koskaan en.. palannut. Kun jos my.hemmin keskustelimme Hugosta
el.inl..k.rin kanssa, h.n totesi, ett. tuttu juttu. Tottakai
koiran syd.n voi murtua. H.n tiesi kertoa sellaisistakin
ihmisen yst.vist., jotka ep.toivoissaan olivat sy.ksyneet
veteen selv.ss. itsemurha-aikeessa.
Koira on ihmisen paras yst.v., n.in se vaan on.
Milan Kolarovic (aka Acumen)
04.08.2000
